fbtpori.net / Blog / Floorball / Salibandyharrastus sopii kaikenikäisille!

Salibandyharrastus sopii kaikenikäisille!

Salibandy on paitsi vakavasti otettava kilpaurheilulaji mutta myös mitä parhain kuntoliikuntamuoto. Moni tuntee lajin myös “sählynä”, mutta salibandypiireissä termin käytöstä ollaan tarkkana: salibandya pelataan lajin kattojärjestön määrittämillä pelisäännöillä, kun taas sähly on huomattavasti vapaamuotoisempaa harrastustoimintaa.

Pelasipa salibandya millaisilla säännöillä hyvänsä, se on yksi laajimmin suomalaisia liikuttavia pallopelejä. Eikä kilpasalibandylläkään huonosti mene – lisenssipelaajien määrä on noussut tasaisesti vuodesta 1988 alkaen ja kilpapelaajia Suomen Salibandyliiton alaisuudessa on jo yli 65 000.

Mikäli mielii salibandyn huipulle, täytyy määrätietoinen treenaaminen aloittaa, kuten kaikissa pallopeleissä, jo varhaisella iällä. Nykyään eri lajien valmentajat tunnustavat kuitenkin monipuolisen treenaamisen merkityksen lapsuusvuosina, ja etenkin salibandy kuuluu monen lahjakkaan urheilijanalun lajikattaukseen.

Loukkaantumisriski lajissa on verrattain pieni ja se kehittää monia pallopeleissä tarvittavia taitoja: pelinlukua, päätöksentekoa, joukkuepelaamista ja pelin rytmitystä. Salibandy on myös nopeatempoinen laji, ja räjähtävien spurttien toistaminen läpi ottelun saa sykkeet nopeasti ylös. Siksi lajin vaikutus kansanterveyteen on selkeä.

Ikä on sählykaukalossa vain numeroita

Yksi salibandyn hienoimpia piirteitä on ehdottomasti se, että harrastajan ikä ei ole koskaan este lajin harrastamiselle. Varusteet ovat keveät ja melko edulliset, kenttä suhteellisen pieni ja pelin temmon voi säätää juuri niin tiiviiksi tai verkkaiseksi kuin mitä pelaajat haluavat. Säännöt on helppo oppia eikä erityisiä, juuri lajia varten suunniteltuja fasiliteetteja tarvita – mikä tahansa paikallinen liikuntasali riittää. Eikä laji välttämättä jää pelkästään sisätiloissa pelattavaksi, järjestetäänhän nykyään esimerkiksi valtakunnallisia katusählyturnauksiakin.

Vaikka ikä ei itsessään ole rajoittava tekijä, kannattaa silti ennen harrastuksen aloittamista ottaa huomioon lajille tyypillisimmät riskitekijät. Sisälajeissa, kuten salibandyssä ja vaikkapa koripallossa, nivelet ovat erittäin kovilla nopeiden suunnanvaihdosten, liikkeellelähtöjen ja pysähdysten myötä. Jos polvi sattuu siis jo kävellessä reistailemaan, kannattaa varata jo ensimmäiselle pelivuorolle polvituki mukaan. Ammattiurheilijoiden suosimaa kinesioteippiä salibandypiireissä kuluu paljon ja se kieliikin lajin kuluttavuudesta. Verryttelyn ja alkuvenyttelyjen merkitys korostuu salibandyn kaltaisissa, räjähtävää juoksuvoimaa vaativissa lajeissa.

Miten löytää joukkue?

Jos kaveripiiristä löytyy paljon saman henkistä urheiluväkeä, helpoiten salibandyharrastuksen voi aloittaa yksinkertaisesti varaamalla kenttävuoron paikallisesta liikuntasalista ja keräämällä porukka kasaan. Usein arjen kiireiden vuoksi tiiviskään kaveriporukka ei aina kokonaisuudessaan paikalle pääse, jolloin kannattaakin miettiä valmiiseen peliporukkaan liittymistä. Esimerkiksi Facebook on loistava paikka etsiä pelikavereita. Oman kaupungin suosituimmista ryhmistä voi kysyä peliseuraa, sillä aika harvoin harrasteporukoihin on liikaa tunkua (ja vuoromaksun jakajia). Leppoisat pelit saa aikaan jo noin kymmenellä pelaajalla, mutta peliringissä olisi hyvä olla muutama lisäpelaajakin.

Paikalliset salibandyseurat järjestävät usein omia harrastesählypelejä, joten lähimmästä lisenssiseurasta voi myös kysyä harrastemahdollisuuksia. Luettelon lisenssiseuroista löytää esimerkiksi Suomen Salibandyliiton kotisivuilta. Ellei juuri kyseisellä seuralla ole omia joukkueita, kysyjä todennäköisimmin saa ainakin hyviä vinkkejä pelikavereiden löytämiseen, ovathan Suomen salibandypiirit tiiviit ja lämminhenkiset. Harrastejoukkueille on olemassa myös omia nettipalveluitaan, joissa niin omaa peliporukkaa etsivät kuin vapaista paikoista ilmoittavat joukkueetkin voivat kohdata toisiaan. Pelikavereita taatusti siis löytyy, kun vaan tietää, mistä etsiä!

Tärkeimmät varusteet

Sählyssä ja salibandyssä pelaajan tärkein varuste on luonnollisesti maila. Teknologian kehittyessä myös mailojen ominaisuuksia muovataan entistä tarkemmin ammattilaispelaajien käyttöön, mutta kalleinta Fat Pipen tai Oxdogin lippulaivamallia ei höntsäpeleihin kannata hankkia. Kymmenellä tai kahdellakymmenellä eurolla saa jo vallan kelvollisen perusmailan, joka kestää hieman raisumpienkin äijäköörien pelit. Pallot maksavat noin euron kappaleelta. Junioripeleissä käytettyjä suojalaseja kannattaa ainakin harkita, jos käyttää urheillessa piilolinssejä. Silmälasit kannattaa joka tapauksessa jättää suosiolla pukuhuoneen puolelle.

Mailan lisäksi sählyssä on myös toinen välttämätön varuste, nimittäin kengät. Tavallisilla lenkkareilla liikuntasaleissa ja parketeilla pelaaminen on ehdottomasti kielletty, sillä niiden pohjamateriaali jättää kuluessaan lattiaan mustia naarmuja. Siksi sisälajeihin suunnitellut sisäpelikengät ovat käytännössä pakko hankkia.

Sisäpelikengissä riittää valinnanvaraa, sillä eri lajeihin on kehitetty erityyppisiä kenkämalleja. Mutta kuten mailaa hankkiessakin, myös kenkäostoksilla kannattaa pysyttäytyä järkevällä hintatasolla. Perushyvät, yleiskäyttöiset sisäpelikengät ovat huomattavasti monipuolisemmat harrastekäytössä kuin lajispesifit, erikoissuunnitellut kengät. Istuvuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä nopeita liikkeitä tulee paljon.

Muut varusteet ja asusteet

Mailan ja kenkien lisäksi muuta ei sählykaukalossa tarvita, paitsi tietenkin sopiva vaatetus. Sortsit, college-housut, verkkarit, t-paita, tekninen pusero, hihaton paita – kaikki käy. Pukukoodeja ei ole, kunhan vaatteet tuntuvat hyvältä päällä ja liikkuminen onnistuu.

Hikoiluherkässä lajissa suositaan usein mahdollisimman kevyttä vaatetusta, mutta jos pallon osuminen paljaalle iholle hirvittää, verkkarit eivät ole huono vaihtoehto. Hikinauhoilla voi ehkäistä hien valumisen silmiin ja mailan grippiin. Rennoissa harrastepeleissä maalivahdin varusteita ei välttämättä tarvita, mutta sellaiset voi ostaa vaikka yhdessä joukkueen kanssa.

Tärkeintä on pitää hauskaa

Salibandyssä kontakteilta ei voi välttyä, kaveriporukan sählypeleissä vielä vähemmän. Kaukalossa mennään lujaa ja tullaan välillä vastustajan kylkeen, mutta jopa kilpatasolla ylilyöntejä ja isoja rikkeitä nähdään melko harvoin. Turha kireys kannattaa siis jättää kotiin, ja usein kentällä hikoillessa suuremmat stressinaiheet unohtuvatkin tehokkaasti, mikä varmasti työelämän paineissa taisteleville ihmisille sopii oikein hyvin. Salibandy on myös sosiaalinen, kuntoa erinomaisesti kohottava laji, jonka aloittamiselle ikä tai aiempi kuntotaso ei ole este. Aina on hyvä hetki aloittaa uusi elämä salibandyn parissa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *