fbtpori.net / Blog / Floorball / Saliibandy Suomessa

Saliibandy Suomessa

Kansainvälisessä mittakaavassa salibandy saattaa jäädä pahastikin koripallon ja lentopallon jalkoihin, kun puhutaan sisäpalloilulajien suosiosta ja niiden harrastajamääristä. Pohjoismaihin, lajin alkulähteille, on kuitenkin syntynyt maailman kovatasoisin salibandykeskittymä, jonka keskipisteessä Ruotsi ja Suomi ovat. Nämä kaksi huipputason maajoukkuetta ovatkin lajin MM-kisojen mestarisuosikkeja vuodesta toiseen niin miesten kuin naistenkin sarjoissa. Pelaajaliikennettä on jo syntynyt länsinaapuriin ja sieltä Suomeen, mutta myös organisaatiotasolla tietotaitoa vaihdetaan hövelisti. Niin Suomen kuin Ruotsinkin tahtotila on tehdä salibandystä entistä suurempi laji.

Salibandyn maailmanranking kertoo samaa tarinaa Pohjoismaiden dominoinnista: kärkisijat on vahvasti sementoitu Suomelle ja Ruotsille, mutta lujaa perässä tulevat Sveitsi (3. sija miesten ja naisten rankingissa) sekä Tshekki (4. molemmissa rankingeissa). Pahimmat kilpakumppanit löytyvät siis perinteisistä keskieurooppalaisista urheilumaista, mutta pitkän kilpailuhistorian ja lajiolosuhteiden ansiosta Suomella tai Ruotsilla ei ole suurta hätäpäivää kansainvälisissä kaukaloissa – ainakaan vielä. Esimerkiksi Sveitsissä tehdään jo nyt laadukasta seuratyötä, ja siitä todisteena on SV Wiler-Ersigenin miesten Champions Cupin kakkossija vuonna 2015.

Suomalainen salibandy numeroina

Suomen urheilupiireissä rakastetaan vertailla numerodataa eri lajien välillä: kuinka monta harrastajaa ja lisenssipelaajaa lajilla on, montako kansainväliset standardit täyttävää peliareenaa Suomesta löytyy, kuinka monta ihmistä laji työllistää suoraan ja niin edelleen. Salibandyn ei tarvitse omia tunnuslukujaan häpeillä lainkaan, sillä Suomen Salibandyliiton tilastojen mukaan vuonna 2017 Suomessa oli 65 164 rekisteröityä pelaajaa. Jos sählyn harrastepelaajat lasketaan mukaan, lukema on yli viisinkertainen. Lisenssipelaajien määrä onkin joka vuosi kasvanut vuodesta 1988 alkaen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Myös joukkueiden lukumäärä kasvaa tasaiseen tahtiin. Vuonna 2016 SSBL:lla eli Suomen Salibandyliitolla oli 833 jäsenseuraa, ja noin 3000 joukkuetta pelasi liiton alaisissa sarjoissa. Vertailun vuoksi: Suomen Jääkiekkoliitto ilmoittaa kotisivuillaan jäsenseurojen määräksi 371 ja pelipassin, eli käytännössä kilpailulisenssin, haltijoita on liiton ilmoituksen mukaan noin 74 000.

Jalkapallo pitää silti ykkössijaa Suomessa, jos vertaillaan puhtaasti jäsenseurojen ja lisenssipelaajien määrää: ylivoimaisesti Suomen suurimman lajiliiton eli Palloliiton jäsenseuroissa rekisteröityneitä pelaajia on yli 140 000.

Suomen salibandymaajoukkueet

Arvokisoissa Suomi on niittänyt runsaasti menestystä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Vuoteen 2018 mennessä miesten maajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden kolmesti vuosina 2008, 2010 ja 2016. Lisäksi MM-kisahistoriasta löytyy kuusi hopeaa ja kaksi pronssia. Vuosina 1994 ja 1995 pelattiin salibandyn Euroopan-mestaruuskisat, joista saldona oli yksi kulta ja yksi hopea. Vuodesta 1996 eteenpäin alettiin kilpailemaan maailmanmestaruudesta, jolloin EM-kisat jäivät historiaan. Suomen alle 19-vuotiaiden poikien maajoukkue puolestaan on saavuttanut ikäluokkansa maailmanmestaruuden neljästi.

Naisten puolella tilastot ovat milteipä yhtä komeat: kaksi kultaa, kuusi hopeaa ja kaksi pronssia kertovat siitä, että myös suomalainen naissalibandy elää ja voi hyvin. Tyttöjen maajoukkue puolestaan on voittanut yhden MM-tittelin lisäksi kaksi hopeaa ja pronssin. Kuten miestenkin maajoukkueesta, myös Suomen naisten joukkueesta löytyy monia pelaajia, jotka edustavat seuratasolla ulkomaalaista joukkuetta. Ulkomaille suuntautuva pelaajaliikenne onkin yksi mielenkiinnon kohteista, kun lajin ammattimaisuuden tasoa mitataan. Suomalaisia maajoukkuepelaajia nähdään useimmiten Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoissa, kotimaan Salibandyliigaa unohtamatta.

Salibandyliiga

Suomalaisen seurasalibandyn lippulaiva on tietysti kotimaan pääsarja. Maailman ehdottomiin eliittisarjoihin lukeutuva miesten Salibandyliiga on tällä hetkellä 14 joukkueen avoin sarja, joten joukkueiden vaihtuvuus on suhteellisen tiheää. Sarjan nykypäivän kestomenestyjä Tampereen Classic on voittanut kolme viimeistä mestaruutta peräkkäin, mutta “suomalaisen salibandyn superjoukkueeksi” kutsuttu EräViikingit on puhututtanut kovasti lajipiirejä viime aikoina. EräViikingit syntyivät, kun mitalien määrällä mitattuna Suomen menestynein salibandyjoukkue SSV ja niin ikään helsinkiläinen Viikingit yhdistivät voimansa maaliskuussa 2016.

Classic on 2000-luvulla hallinnut myös naisten liigaa, mutta nurmijärveläinen SB-Pro hamuaa tosissaan Suomen naisten salibandydynastian piikkipaikalle; joukkue on jo yhdeksän kauden mittaisessa mitaliputkessa, ja näistä yhdeksästä mitalista kaksi ovat kultaisia. Viimeisimmän mestaruuden SB-Pro voitti juurikin viime kaudella.

Naisten liigan joukkueet ovat selkeästi enemmän painottuneet Etelä-Suomeen, kun taas miesten sarjassa maantieteellinen jakauma on tasaisempaa, vaikkakin Etelä- ja Länsi-Suomi ovat parhaiten edustettuina. Oululaista SS Rankkoja Ankkoja lukuun ottamatta kaikki naisten Salibandyliigan joukkueet sijaitsevat 160 kilometrin säteellä Helsingistä.

Aikuisten alasarjat

Suomen Salibandyliitto hallinnoi paitsi aikuisten pääsarjoja mutta myös Salibandyliigojen alasarjoja. Miesten toiseksi ylin sarjataso, markkinointinimeltään Miesten Divari, on täynnä vanhoja pääsarjatason joukkueita: muun muassa Helsingin M-Team, Loviisan Tor, Joensuun Josba ja Rauman SalBa ovat jokainen pelanneet aikaisempina vuosina pääsarjatasolla. Salibandyliigan avoin sarjajärjestelmä mahdollistaa täten Divarin korkean tason, kun pääsarjasta putoaminen tapahtuu paljon herkemmin kuin esimerkiksi jääkiekon Liigassa. Miesten puolella liiton alaisia sarjatasoja on aina kuutosdivariin ja naisilla nelosdivariin asti.

Juniorisarjat

Junioritoiminta salibandyssä on vireää. Valtaosa Salibandyliigan joukkueista nojautuu pelillisessä strategiassaan omaan juniorituotantoon, sillä korkean profiilin ostopelaajiin ei monella isommallakaan seuralla ole joka vuosi varaa. Sen sijaan seurojen varoja käytetäänkin fiksummin oman seuran sisäisen, kasvattavan ja kehittävän pelaajapolun luomiseen, valmennuspäälliköiden palkkaamiseen ja urheilukasvattamiseen.

Suomessa salibandya pelataan kilpatasolla aina G-junioreista A-poikiin ja -tyttöihin. D-juniori-ikään asti sarjojen järjestämisvastuussa ovat liiton alaiset alueelliset piirit, ja ikäluokat C–A pelaavat jo liiton alaista valtakunnallista sarjaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *